Paniikkinappula.

Mikä tulee ennen paniikkia?
Siis ennen kun periaatteessa voi vielä panikoida, tulee sellanen paniikinomainen tunne.
Paniikkia tämä ei ole, ei todellakaan. Häihin on ihan liian pitkä aika, jotta tätä voisi kutsua paniikiksi.
Mutta joku kamala tunne täyttää rinta-alan aina kun alan miettimään häitä.
Tai lähinnä miettimään sitä, että pitäisi miettiä häitä.

Kuva täältä.

Sen lisäksi, että haluaisin tietää miksi tätä tunnetta voisi kutsua, haluaisin tietää myös mistä se johtuu?
Häihin on vielä 380 päivää, eli mitään oikeaa kiirettähän millään ei ole.
Sen lisäksi että meillä on runsaasti aikaa, meillä on asiat jo enemmän kuin mallillaan.

Mulla on ensimmäinen puku ostettuna.

Kaasoille on löytynyt täydelliset puvut.
Meillä on juhlapaikka.

Ruoka-asiat on pääpiirteittäin sovittu.
Vieraslista on valmis.

Lähes tulkoon kaikki koristeet on jo hommattu.

Silti joka kerta kun ajatus vierailee edes häiden vieressä, mulle tulee jotenkin äärettömän epämukava olo.
Ja juuri tätä olotilaa välttääksenihan mä aloitin nämä suunnittelut niin hyvissä ajoin.
Oh the irony!

Tästä syystä blogin päivittely onkin vähän jäänyt tai ainakin päivitysten painopiste on ollut muualla kuin häissä.
Lupaan kuitenkin tänään lääkitä ahdistustani hyvällä ruoalla ja seuralla sekä samppanjalla.
Eiköhän tämä ensi viikkoon mennessä ole jo ohi.

Ihanaa vappua teille kaikille!
Juhlikaa riehakkaasti! 

Ruokatiistai!

Yhteinen lomapäivä.
Harvinaista herkkua, joka ansaitsee pitää sisällään harvinaista herkkua.
Päätettiin kokkailla yhdessä, mikä on ihan älyttömän harvinaista.
Mä en kokkaa oikeastaan koskaan, eikä Andy mua tuonne keittiöön varmasti kovin usein tahtoisikaan.

Päästäkseni kokkailufiilikseen, siivosin keittiön sillä välin kun Andy kävi kaupassa.
Ja tietenkin kuvailin kätteni jälkiä, eiks se kuulu vähän niinku asiaan?

Aivan itse, ilman suurempia apuja, laitoin kananmunat ja riisin kiehumaan!
Hyvä minä!

Andy taituroi meille yhtä mun lemppari jälkiruokaa, possettia!
Tällä kertaa makua oli tuomassa sitruunan sijasta lime.
Tykkään!

 

Voi olla hirmu vaikeeta uskoa, mutta mä tein ihan itse ton salaatinkin.
Kyllä näin on.
Kokeilin muuten tota kahden lautasen tomaatin leikkaus taktiikkaa, ja voin sanoa, että en kyllä välttämättä jatkossa aio käyttää.
Enemmän mulla meni aikaa etsiä sopivat lautaset, kun olis menny perinteisellä tavalla tomaattien leikaamiseen.

Reippaasti vaimon elkein kaulin taikinat, kunnes kyllästyin ja turhauduin,
ja Andy sai hoitaa homman loppuun.

Kuva ei niin tee oikeutta tälle. Maistuu niin paljon paremmalta´miltä näyttää!

Rullattua lohipiirakkaa pääruoaksi!
Andy kysyi multa tossa puolessa välissä kokkailua, kun jotain sähelsin, että onko sulla hajuakaan mitä me ollaan tekemässä?
Ei ollut, ei todellakaan.
Puhe oli lohipiirakasta, ei mistään rullakebabista.
Mä oon niin tottunut siihen ettei mun tarvitse tietää mitä keittiössä tapahtuu.

Ja näin herkullisen näköstä tästä "piirakasta" tuli.
Onneks tämän projektin onnistuminen ei ollut mun vastuulla, muuten näiden kuvien tilalla olis kuvia poneista ja yksisarvisista.

Kaikki tärkeät asiat kuten kananmunien keitto, taikinan kauliminen ja pöydän kattaminen oli mun vastuulla.
Ja täydellistähän sitä tuppaa aina tulemaan!

Vaikka kokkailu ei todellakaan kuulu mun vahvuuksiin eikä kiinnostuksiin, eikä tämä päivä muuttanut mun käsityksiä millään lailla, oli ihan super hauska kokkailla yhdessä!
Syötiin oikein pöydän ääressä ja puhuttiin siinä samalla että pitäis enemmän tehdä asioita yhdessä.
Käydä kaupassa, tehdä ruokaa, siivota, käydä vaikka lenkillä tai mitä tahansa.
Liian monesti sitä arjen keskellä uppoaa iltaisin sohvan nurkkaan eikä mukamas jaksa tehdä mitään.

Ja älkää pelätkö, ei tästä mitään ruokablogia ole tulossa, ei todellakaan.
Aasin sillan kautta yhteinen kokkailukin liittyy häihin:

a couple that cooks together, stays together!

Vihkiminen meren rannalla.

Nyt kun juhlapaikkakin on selvillä, olen yrittänyt kuumeisesti miettiä ulkovihkimisen todellista toteutustapaa. Ja sehän se vasta hauskaa onkin ollut.

Juhlapaikan sisätilat on valitettavasti niin rajalliset, että en usko että sateen sattuessa sisävihkimistä voidaan toteuttaa.
Tämähän tietenkin tuo hymyn ja auvon tämän morsiamen sieluun. Mitä jos oikeasti sataakin? Jätetään vihkiminen pois ja alotetaan vaan bailaaminen heti?

Juuei.

Kuva on tietnekin aivan hanurista ja otettu vielä kaiken kukkuraksi talvella, mutta onneksi internetin ihmeellisestä maailmasta löytyi joku ihana joka on kuvannut paikkaa kesällä ja vähän fiksummasta kulmasta:

Kuva täältä.

Juhlapaikka on siis aivan meren rannalla ja tuo vihkimispaikaksi suunnittelemani spotti on tuon kallion päällä, mielestäni aivan täydellisessa kohdassa. Paitsi tietenkin jos sataa.
Kalliolle on vähän surkea edes yrittää mitään telttoja kyhäillä ja yleensä meren rannalla tuulee jonkun verran, joten vaikka teltat saataisiinkin pystyyn, ne tuskin kovinkaan kauaa pystyssä pysyisivät.

Aion kuitenkin, tästä kaikesta huolimatta, suunnitella vihkimisen tuohon pihalle.
Jos hääpäivänä sitten sataakin, niin eihän sille mitään voi.
Turha sitä on etukäteen murehtia ja vatvoa.

Koska vihkiminen tapahtuu juhlapaikalla, mä ajattelin panostaa vihkimisen koristeluun, edes jollain tasolla, mutta en tiedä kyllä millä. 

Pää lyö ihan tyhjää, mistä syystä sukelsinkin pinterestiin inspiroitumaan!

Musta olis ihana jos tuo laituri tuolla juhlapaikalla olisi vähän isompi
ja voitaisiin järjestää vihkiminen siinä!
Mutta ei.

Voisko joku selittää mulle miten näitä olis tarkoitus tehdä
ilman että ne menee aivan muussiks?!

Kaaria tai muutakaan hörhellystä mä en kuitenkaan tuohon ulos tahdo.
Lyhtyjä ja kynttilöitä, joiden valo ei kuitenkaan näy, koska vihkiminen on päivällä
-mutta mitä muuta?

Mun pää lyö aivan tyhjää, en keksi mitään, mutta onneks mulla on teidät,

miten te koristelisitte ulkovihkimistä?

Andyn sormus.

Oon viime päivät yrittänyt etsiä internetin syövereistä inspiraatiota Andyn sormukseen.

Andy ei juurikaan käytä kihlasormustaan ja rehellisesti sanottuna mä en usko hetkeäkään että se edes tietää missä se on.
Töidensa vuoksi Andy joutuu päivittäin ottamaan sormuksen pois ja tavoilleen uskollisena ani harvoin muistaa sitä enää töiden jälkeen laittaa takaisin sormeen.

Tästä syystä me ollaan mietitty ettei Andyn vihkisormus tulisi olemaan mikään erityisen suuri investointi.
Titaania tai terästä.
Ei missään nimessä valkokultaa.
Yksi pieni timantti tai kenties useampi zirkoni.

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Nyt vaan pitäis saada Andy raahattua kaupoille etsimään tällaista sormusta.
Siinä sitä vasta onkin puuhaa.

Minkälaisia sormuksia teidän puolisoille tulee?

Parasta tässä elämässä on

on vapaapäivä, tai kaksi, keskellä viikkoa.

Tulla kotiin väsyneenä, ruokakaupan kautta, siivota vähän, tehdä ruokaa ja rojahtaa sohvalle odottamaan sopivaa aikaa hiipiä sängyn pohjalle.
Seuraavana aamuna herätä hitaasti, auringon paisteeseen, ilman minkäänlaista kiirettä.
Keität kahvia, käyt suihkussa, koiran kanssa ulkona, eikä vieläkään ole kiire mihinkään.
Ehdit nauttia kauniista kodista, niistä kukistakin joita ostit eilen, säälittävänä yrityksenä piristää raskasta päivää. Ajatus kukkien piristävästä olemassaolosta ei tunnukaan enää niin typerältä.

Voi kunpa sitä ehtisi muulloinkin kuin vain vapaapäivinä pysähtyä nauttimaan oman elämänsä ihanuudesta ja epätäydellisestä täydellisyydestä.

Illalla suuntaan vielä Pop Weddingiin ihastelemaan ystävän häiden kaasojen pukuja ja saattaa olla että aion itsekin jotain sovittaa.

Mitä muuta ihminen voi enää pyytää?

404 money error.

404 päivää häihin.
Takaraivossa jyskyttää kamala ajatus siitä, että viimeinkin pitäisi laskea joku realistinen budjetti.

Mä en halua.

Todellista budjettia häille ei enää voi laskea, sillä kaikenlaisia ostoksia ja hankintoja on jo tehty, enkä todellakaan ole säästänyt mistään kuitteja.

Budjettilaskelma olisikin ehkä enemmän sellainen kehys, suuntaa antava numero, vähän jotain sinne päin.
Pari päivää sitten keskusteltiin hääbudjetista ja mä sanoin Andylle että en haluaisi asettaa mitään rajoja että 8000 euroa ja ei penniäkään enempää.
Menee mitä menee, eihän sille mitään voi. Enkä tarkoita että kaikesta oltaisiin valmiita maksamaan mitä vaan ilman minkäänlaisia rajoituksia, vaan että jos haluamamme bändi maksaisi 1000€ niin sitten se maksaa sen verran.
Tai jos täydellisen koristelun juhlatilaan saa kukilla, jotka maksavat 500 euroa, niin sitten ne maksaa sen verran.

Me ollaan onnistuttu "säästämään" jo esimerkiksi ruokailussa niin paljon rahaa (melkein toista tonnia) että mulla on tosi kova luotto siihen, ettei meidän budjetti räjähdä käsiin.
HAHAHAHHAH.
Oliskin. No on mulla. Tavallaan.

Katsotaans.

Koristeluihin meillä on jo aika paljon tavaraa, sanotaan että tällä hetkellä koristeluihin voisi budjetoida pari sataa euroa plus kukat.

Kukkiin menevää rahaa en osaa laskea ollenkaan, koska pöytäkoristelut on jotenkin niin suunnittelu asteella vielä. Yyh. Jos mä päätän etten heitä kimppuani kellekkään naimattomalle daamille (Jenna, sun toiveesi on kyllä huomioitu! ;) niin en todellakaan halua mitään järjettömän kallista kukkapuskaa seisomaan maljakkoon.
Selviän ehkä alttarille kävelystä ihan jollain peruskimpullakin.

Mulla on jo puku, mutta haluaisin kovin mieluusti vielä toisen. Oon kyllä jo tuuditellut itseäni, että jos budjetti jostain syystä räjähtääkin käsiin, niin mulla tosiaan on jo puku.
Toisesta puvusta en haluaisi köyhtyä aivan älyttömästi, aivan maksimissaan 800 €.

Andyn vaatetuksesta meillä on hommattuna rusetti ja henkselit, joita se ei kuulemma aio laittaa päällensä,

eli ei oikeasti mitään.
Mulla ei oo hajuakaan paljonko Andyn vaatetukseen edes pitäis budjetoida. 

Haluaako se vuokrata puvun vai ostaa? Mistä? Minkälaisen?
Emminätiedä.

Bestmanien vaatetus riippuu niin paljon Andyn ja kaasojen vaatutetuksesta, etten pysty edes alustavasti miettimään tätä vielä. A-P-U-A.

Kaasojen mekkoihin on budjetoitu yhteensä 140€ ja tällä hetkellä mulla on tilauksessa uudet mekot (sormet ristiin että ne on ihanat!) ja niiden hinta alittais tän budjetin muutamalla kympillä.

Lets see.

Juhlapaikan on vuokraan ei olla budjetoitu mitään, sillä mun isä on luvannut kustantaa sen.
Kiitos iskä!

Hääautoa ei tule, joten siihen on budjetoitu tasan nolla euroa.

Sormuksiin ollaan käytetty nyt 600 euroa ja tullaan käyttämään varmaan vielä 800 euroa.
Ehkä, jos Andy osais valita itselleen sormuksen.

Musiikkiin ja ohjelmaan ei olla budjetoitu mitään, enkä tiedä tullaanko budjetoimaankaan.
Äh, en tiedä mitä mieltä olisin tästä. 

Juomiin ollaan budjetoitu jotain karvan alta tonni, joka on ihan älyttömän yläkanttiin.
Tätä pitää varmaan vähän laskeskella vielä.

Kutsuihin ja muihin paperitarvikkeisiin ei olla budjetoitu mitään, menee mitä menee periaatteella.

Hotelleihin (avustajien ja hääyön viettoon) ei olla myöskään budjetoitu vielä mitään, mutta menee mitä menee.
Varmaan pari kolme sataa ainakin.

Ja sitten on vielä kaikki näiden isompien menojen lisäksi ärsyttävät pikkukulut.

Mulla on ollu viime viikkoina tosi usein sellanen olo, että miksi mä järjestän "isoja" häitä kun en selvästikään tiedä yhtään mitä teen.
Miksi mä kuvittelen että osaisin järjestää ja organisoida tällaiset kinkerit kun en osaa edes yhtä budjettia suunnittella.
Ja sitten mua on alkanut naurattamaan, että mitä väliä sillä on osaanko laskea budjettia vai en?

Kun en ainakaan osaa säästää!

Nimimerkillä, eilen ärsytti joten kävin vähän shoppailemassa.

Vuosipäivä vietetty!

Vuosipäivää on nyt vietetty ja akkuja ladattu.

Vaikka mä en toisaalta aivan pääsekään sisälle konseptiin, jossa matkustetaan johonkin lataamaan niitä akkuja. Varsinkaan jos ei oo ollenkaan aikaa palautua siitä reissaamisesta, matkustaminenhan se vasta kuluttavaa onkin!
No kuitenkin.

Hotelli oli jees, Sfäär oli aivan mahtava, ja säätkin meitä suosi!
Seuraavana sekalainen soppa kuvia reissusta.

Sfäärin ihana vuohenjuustobriossi.
En voi kun suositella Sfääriä!

Vaikka ruoka oli super hyvää ja sen esillepanoonkin oli käytetty aikaa ja vaivaa,
ei mesta silti ollut mikään  "millähännäistähaarukoistamunkuuluuensimmäisenäsyödä"-typpinen ratkasu.
Tosi rento ja persoonallinen!

Hotellihuone, meikä on aivan loppu koko päivän kävelystä!
Tilanne vaati hieman hemmottelua day spassa!

Mun tavote on kerätä peliselfiet joka maasta!
Tallinnasta niitä on kerätty jo varmaan sata.

Alotettiin koko reissu Fazer Kluuvin brunssilla. Kovasta hälinästä ja väenpaljoudesta huolimatta tää setti toimi musta tosi hyvin. 

Andykin pääs mukaan peilailemaan!

Näkymä hotellihuoneesta.

Tallink City Hotel oli muuten aivan loistava mesta, hyvä sijainti, siisti huoneet ja sitä rataa,
mutta aamupala oli jotain aivan järkyttävää,
Mehu maistui saippulta, leipä oli kuivaa eikä sitä ollut kun yhtä tai kahta sorttia.
Munakokkelit ja muut lämpimät oli aivan kamalia.
Join kahvin ja söin marmeladipaahtoleivän.
Namnam,

Kokonaisuudessaan oli kyllä tosi hauska reissu.
Lauantaina pääsin toteuttamaan salaista fantasiaani (jep, näin tylsiä fantasioita voi ihmisellä olla...)
ja otettiin pienet päivätumut yhdessä.
Ja siinä päivän aikana tein tuttavuutta vanhan ystäväni mojiton kanssa, joten kotiinviemisiksi perus viskien ja rommien lisäksi lähti myös Bacardi-pullo!
Mojito kesä, tule jo!