Perheemme kolme vasenta ja yksi oikea.

Häätanssi, asia jonka piti olla selvääkin selvempi. Tanssitunnit varattu, biisi valittu ja Andykin pysynyt tyytyväisenä.
Nyt se sitten iski, epäröinti. Olisiko maailmalla jotain muuta tarjolla meille?
Andy sen ensin heitti ilmoille. Onko biidi meidän näköinen?
Mun näköinen ehkä joo, mutta meidän?
Ehdottomasti ei. Ei yhtään Andyn näköistä (kuulloista?) musiikkia.

Aloin etsimään meille uutta laulua. Valssit ja suomihumppa iskelmät oli heti pois suljettuja, aivan kuten viimeksikin kun tätä biisiä valittiin.
Mitä jää jäljelle?
Suomalaista arki melankoliaa, olkaa hyvät:

J. Karjalainen - Mä olen sinun
Ihana, mutta tuleeko teillekin sellainen olo, että tästä puuttuu jotain?

YUP- Rakkaus on pesti hulluuteen.
Tässä on jo vähän enemmän tekemisen meininkiä, mutta saako tästä mitään selvää?
Meneekö sitten veiraille sellaseks "mitä ihmettä tässä laulussa oikein hoilotetaan?"-fiilis?

Samae Koskinen - Hän jolla kaikki on
Ensimmäisellä kierroksella, Andy tyrmäs tän laulun kokonaan, koska "tää on ihan ku jostain hautajaisista". Ja eihän se kokonaan väärässä ole. Nyt kuitenkin Andykin jopa myönsi pitävänsä kappaleesta, mutta joku tässäkin tökkii? Toisessa säkeessä on ehkä hieman tympeät sanat.

Meidän häätanssi on siis edelleen auki ja päättämättä, joten kaikki loistavat ehdotukset otetaan vastaan ja teidän muiden valitsemat häälaulut halutaan saada tietää!
Ehkä meidän häätanssi on joku näistä, tai sitten ei. Ehkä ei.

Maistraattimurskinat hoidossa!

Hetki sitten kyselin ideoita mihin mennä syömään ja kohottamaan maljat maistraatti vihkimisen jälkeen? Selasin nettiä ja luin arvosteluja, yritin olla avoimin mielin liikenteessä, mutta tuloksetta.
Se, ettei tiedä mitä haluaa, ei yleensä ainakaan helpota tilannetta.

Ravintola on nyt kuitenkin pitkällisen vatkailun jälkeen varattu ja me kohotamme maljat tuoreina rouvana ja herrana Ravintola Loisteessa!
Koska vihkimisemme on jo kello 11.00 oli vaatimuslistalla hyvä lounas. Ja koska meillä on kiire koristelemaan juhlapaikkaa löytyi vaatismuslistalta myös hyvä sijainti.
Atmosfääri ja ravintolan fiilis olivat kysymysmerkillä varustettuja, mutta Loiste avasi nekin kysymysmerkit ja paikka oli valittu!

Mitä mieltä te olette Loisteesta? Sopiiko avioliiton ensi ruokailuun? ;)

Kiehumispiste, saavutettu.

Nyt tekisi mieli räjähtää. Juosta metsään (tai vaikka keskelle tietä) ja huutaa sydämensä kyllyydestä.
Potkia puita ja kiviä (oikeasti tiettyjä ihmisiä, mutta vankilaan mulla ei oo nyt aikaa) ja riehua ihan huolella. En tietenkää tee mitään tällaista, vaan istun tässä sohvalla raivokkaasti näpytellen tätä tekstiä.

111 päivää häihin ja vielä viikko sitten minä urpo leijun sellaisella "kaikki menee hienosti kun meillä on homma ihan hanskassa"-pilvellä.
Viimeinen viikko on kuitenkin pudottanut mut tuolta pilveltä aika rankasti alas ja tällä hetkellä istun sellaisella "v#ttu että v#tuttaa ja tekis mieli hypätä mereen"-kivellä.

Asiat jotka vituttaa tällä hetkellä:
1. Meillä ei oo valokuvaajaa.

2. Meillä ei oo hääkakkua, eikä tietoa sen tekijästä
3. Meillä on tuhottomasti ihmisiä tavattavana, mutta ei ensimmäistäkään sovittua tapaamista.
4. Kaikki suunnittelut koskein koristelua junnaa, koska en tiedä minkä kokoisia juhlapaikan pöydät on.
5. Ihan kaikki.

Oon laittanut satatuhatta (tai no, ehkä yhekskyt tuhatta) sähköpostia valokuvaajille jotka saattais mahtua meidän budjettiin. Tää on vielä niin super kurjaa skeidashaissea, koska mä ymmärrän aivan täysin, että kuvaaminen on niiden duunia josta on niiden on saatava rahaa jotta ne voi elää.
Mutta kun me ollaan budjetoitu valokuvaajaan summa X, jolla meidän piti valokuvaaja saada, tuntuu tässä vaiheessa ylitsepääsettömän hankalalta saada sitä budjettia venymään.


Taidankin jatkaa sähköpostien lähettelyä suuntaan jos toiseen, ottaa toisen kupin kahvia ja jos mikään ei auta, niin mut löytää tosta vierestä metsästä. Se olen minä joka huudaan kiukkuani pihalle, ei tarvitse soittaa poliiseja.

Lapsettomien häiden lapset.

Meidän häät on lapsettomat- ish.
Mukaan juhlimaan on kutsuttu ainoastaan mun serkut valoittavat lapsukaiset, jotka toimivat samalla meidän "morsiuslapsina" (mitä ihmettä tääkin tarkoittaa??)
Jouluna pyysin Vennyä 4v. ja Sisua 3 v. tähän tehtävään ja ensireaktiot oli noh, aika erikoiset.
Venny kysyi heti että mikä se on, miksi mun pitää?
Ja Sisu ilmoitti haluavansa keltaisen puvun.

Tästä on hyvä lähteä liikkeelle. Juteltiin lasten kanssa hieman että mitä tarkoittaa olla morsiulapsi ja pakko sanoa, että yrittäkääpä itse selittää.
Yritin hermopäissäni selittää jotain jostain kauniista mekoista ja hymyilystä, mutta kun se ei tuntunut uppoavan lapsukaisiin, vaihdoin taktiikkaa ja aloin keksimään hölmöjä tehtäviä kuten irvistely.

Lasten kanssa homma menee aina just niinku menee, ihan turha suunnitella mitään etukäteen, ei se toteudu kuitenkaan. Ma haluan kuitenkin nää lapset osaksi meidän hääpäivää ja koska tyypit sattuu olemaan juhlan ainoat lapset, ajattelin kasata heille pienet puuhakassit ettei tarvitse nukahtaa naama lautasella.

Kassien sisältö on suurimmaksi osaksi vielä hankkimatta, mutta näitä olin ajatellut:

-puuha/värityskirjat
-puuvärit & teroitin
-pieni lelu
-pieni peli (memo, palapeli tms.)
-karkkia

Mitä muuta näihin kasseihin voisi teidän mielestä laittaa? Jotain sellaista mikä sais lapset pysymään paikallaan ja näin ollen helpottaisi vanhempien hommaa. Ei siis mitään sulkapallopelejä...

Tekeekö muut häävieras lapsille puuhkasseja? Tai järjestättekö lapsille jotain muuta ohjelmaa?

LMD & WBA'15

Alle kuukausi aikaa Love me Dohon!
LMD antoi meille loistavan mahdollisuuden viettää hääviikonloppua kaasojen kanssa. 

Perjantaina kiikutamme takapuolemme Tian kanssa Turkuun Jennan luo ja hääsekoilu voi alkaa!
Pientä ja ärsyttävää askartelua on ilmeisesti luvassa, mutta eiköhän siitä punaviinillä selvitä!

Olettehan tulossa LMD:hen?
Ja hei, muistutuksena, että Wedding blog awards '15 on edelleen käynnissä!
Äänestää voi kerran päivässä ja jokaisessa kategoriassa.
Käy antamassa äänesi suosikki blogillesi! :)

Klik klik, tästä pääset änestämään!

2015!

hs.fi

2015 tajuuttekste!
Paras vuosi!

Kihlauksesta tähän päivään.

Häihin on aikaa enää 117 päivää. Hurjan vähän ottaen huomioon kuinka kauan näitä häitä on jo ehditty suunnittella. Tähän päivään mennessä näiden häiden pohtimiseen on käytetty 659 päivää. Vajaa kaksi vuotta!
Nyt onkin mun mielestä hyvä aika käydä vähän läpi, että mitä tuona aikana on saatu aikaan, vai onko mitään?

30.3.2013 I popped the question. Kihlauduimme arkiromanttisesti kotona. Avasimme samppanjan ja päätimme heti hääpäivän. Seuraavana päivänä pakkasimme ex tempore kimpsut ja kampsut ja lähdimme Savonlinnaan minilomalle.

15.4.2013 aloitin kirjoittamaan tätä blogia. Pohdin asiaa pitkään ja hartaasti, kunnes en enää voinut hillitä itseäni. No tahdon, tahdon-blogin ensimmäisen postauksen löydät tästä.
Blogin aloittaminen on ollut kyllä yksi parhaimpia päätöksiä. Olen päässyt mukaan niin moneen ja erilaiseen juttuun blogiin kautta ja tutustunut niin moniin ihaniin tyyppeihin!
Blogi on toiminut myös ihana tuuletuskanavana, jonne on ollut helppo tulla purkamaan ajatuksiaan kun on tuntunut ettei lähipiiri jaksa enää kuunnella sekopäistä vuodatusta häistä.

Kesäkuussa 2013 kävimme ottamassa kihlakuvat, joiden kohtalo valitettavasti oli kadota bittiavaruuteen. Jäljelle jäi vain Facebookista napatut surkea laatuiset rupukuvat.
Rakastin kihlakuviamme äärettömästi, ne olivat niin meidän näköiset, täydellisesti onnistuneet!
Näistä oli tarkoitus teettää paperikuvia sukulaisille ja mahdollisesti käyttää näitä jopa StD-kutsuissa, mutta toisinpa kävi. Kuten usein hääsuunnittelussa, ei mennyt ihan kuin strömsössä.

Joulukuussa 2013 kävimme ostamassa uuden kihlasormuksen allekirjoittaneelle. Vanha kihla alkoi ikävästi hiertämään ja oli muutenkin ei-niin--hyvä. Samalla reissulla löytyi myös vihkisormukseni, joka pitäisi vielä käydä Igorin Kullasta lunastamassa.
Tämä oli ensimmäinen konkreettinen yhdessä tekemä häähankintamme. Muistan metromatkan kotiin, en saanut silmiäni irti sormuksestani, se kimalteli sormessani niin kauniina.
Ennen häitä käyn vielä rodinoimassa kihlani, jotta voin koko hääjuhlan vain tuijotella omaa sormeani :P

Vuoden vaihteessa 13-14 saimme päätettyä vihdoin teemamme. Värit ovat olleet siitä lähtien samat, sitä ennenhän ne vaihtelivat lähes viikottain ja saimme mukaan myös meriteeman johon olen edelleen aivan täysin rakastunut!

Tammikuussa 2014 tapasin ensimmäistä kertaa muita hääblogaajia oikein tarkoituksella. Istuimme iltaa As long as we're happy-blogin Anniinan luona ja vaikka alkuun ehkä vähän jännittikin, että mitähän tuleman pitää, oli ilta aivan huippu hauska!

Helmikuussa saimme varattua ihanan juhlapaikkamme Klobbenin, vuokrauksen kanssa meinasi tosin käyny pienen pieni kämmi kun luulimme kummatkin että toinen maksaa varausmaksun. Hups!
Onneksi Soukan venekerhon loistava sihteeri otti asiakseen varmistaa, että oliko tässä käynyt kämmi vai tahallinen ohari ja soitti meille asiasta, taisin näpytellä varausmaksun menemään metrosta, ettei vain kukaan veisi juhlapaikkaamme!

Maaliskuussa ostin ensimmäisen hääpukuni, aivan ex tempore, melkein voisi sanoa, että vahingossa.
Samaan aikaan koin suurta ahdistusta blogaamisesta. Häihin oli vielä yli vuosi aikaa ja oli tunne, että kaikki oli jo sanottu ja silti pitäisi kirjoittaa.
Onneksi ahdistus tuli ja meni ja kirjoittaminen on jatkunut enemmän ja vähemmän aktiivisenä tähän päivään asti.
Vietimme me myös ensimmäistä kihlajaispäiväämme minilomalla Tallinnassa. Kohtahan tuo maaliskuun 30. päivä jo onkin täällä, täytyy alkaa taas suunnittelemaan...

Toukokuussa 2014 vietettiin meidän ystävä pariskunnan häitä, joissa minä nappasin kimpun ja Andy sukkanauhan. Häät olivat aivan erilaiset kuin mitä meillä tulee olemaan, mutta niin ihanasti hääparin näköiset!

Kesäkuussa 2014 Andy älysi vihdoin ja viimein pyytää itselleen bestmania!
Ensimmäinen ja viimeinen hääaskartelu a'la Jannica oli tämä pullo:

Syksyllä 2014 me käytiin jopa kahteen otteeseen ottamassa StD-kuvia. Ensimmäinen kierros ei tuottanut toivottua tulosta, joten toinen kierros oli tarpeen.
Luojan kiitos toisella kierroksella kuvat oli sellaisia kun pitikin ja saatiin StD-kutsut suunnittelun alle. Kutsuprojekti oli kuitenkin sen verran raskas ja suoraan sanottuna vittumainen, että saatuamme kutsut postiin päätimme heti palkata graafikon varsinaisia kutsuja varten.

Samoihin aikoihin aloitin myös morsiusdieetin (taas) ja pakko kai se on myöntää ettei se ihan luvatusti ole mennyt. Kakku on liian hyvää.

Lokakuussa saatiin save the datet jo postiinkin asti ja vieraille. Mun harmikseni saatiin aika vähän palautetta kutsuista, mutta puskaradio kertoi, että varsinkin vanhemmat vieraat olivat kovasti ihmetelleet että mikä ihme tämä on. Ajat muuttuvat mummoseni.

Joulukuussa 2014 sain ostettua "varsinaisen" hääpukuni. Se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, mutta mitä enemmän ajattelen pukuani, sitä enemmän sitä rakastan, enkä jaksa odottaa että saan pukea sen päälleni hääpäivänämme. Ah, se on liian ihana.

Ja sitten ollaankin melkein jo tässä päivässä.
2.1. sain varattua maistraatin.

Näiden tapahtumien väliin mahtuu tietenkin miljoonia pieniä hankintoja ja päätöksiä joista kirjoittamiseen olisi pitänyt varata muutama viikko lomaa.
Kaiken tämän jälkeenkin on tekemistä vielä ihan luvattoman paljon.
Tallinnan reissu on varaamatta, valokuvaajakin meillä on vielä hieman epäselvä (oikeastimäsaantästäaiheestavatsahaavan!!) vihkijän kanssa ei olla tavattu eikä edes puhuttu, videokuvaajan kanssa pitäis palaveerata, samoin ompelijan, catering ihmisiäkin pitäisi jututtaa, ostaa pitäisi vielä vaikka ja mitä.

Tänään istutaan alas kaasojen ja bestmanin kanssa miettimään asioita.
Neljä kuukautta on vähän ja samalla kuitenkin ihan tarpeeksi.
Enempää en enää jaksaisi odottakaan.

Murkinaa maistraatin jälkeen.

Mitä vähemmän on päiviä jäljellä häihin, sitä enemmän ilmaantuu ongelmia selvitettäväksi, yllättäviä asioita hoidettavaksi, listoja kirjoitettavaksi ja listojen tehtäviä suoritettavaksi.
Juuri tällaisinä hetkinä nauran sisäisesti sille naiville tytölle joka puolitoista vuotta sitten silmät innosta kiilueen, ääni täynnä varmuutta julisti, ettei hänelle tulisi stressi, eikä kiire koska hän on aloittanut suunnittelut niin hyvissä ajoin, hänellä olisi homma hanskassa alusta loppuun.
Jep.
Tekisi mieli aikamatkustaa tuohon aikaan ja taputtaa 

tuota typerää tyttöä päälaelle ja sanoa vain että "oi oi, tietäsitpä vaan"

Noh, ehkä pientä lisättyä dramatiikkaa tässä on, mutta silti. 

Tuntuu koko ajan, että kun yhden asian saa hoidettua tai selvitettyä ilmaantuu kolme uutta asiaa hoidettavaksi.
Onneksi tähän mennessä ongelmat on pysyneet suht pieninä ja helposti hoidettavina, jännä nähä mitä tuleman vielä pitää.

Tällä kertaa ongelmaksi muodostui maistraatin jälkeinen maljan kohotus ja lounas.
Jostain pitäisi repäistä tähän sopiva ravintola.
Kriteerejä on melkoinen läjä, mutta niitä on lähes mahdottomuus sanoiksi pukea.

Maantieteelliset kriteerit ovat helpoimmat. Meidät vihitään Helsingin maistraatissa Albertinkadulla, olisi ravintolan hyvä sijaita kävelymatkan päässä kyseistä paikasta.
Ja vielä mielellään kävelymatkan päässä pois päin rannasta. Koska sinne päin me oltaisiin sitten ruokailun jälkeen lähdössä.

Ruokaan liittyvät kriiterit on myös helppoja. Melkein kaikki käy.
Perus pastat, pihvit sun muut sopii kyllä, mutta ei nirsoilla erikoisempiakaan juttuja.
Nakit ja muusi tosin voi mennä no go-listalle.

Ja sitten päästäänkin niihin ei niin helposti kuvailtaviin kriteereihin.
Siihen fiilikseen mikä siellä ravintolassa on. Fiiliksen tekee tietenkin ne ihmiset kenen kanssa siellä on ja se hersyvä onnen tunne joka sisällä kuplii, mutta silti.
Jotain uutta, siistiä, erilaista.
Raikasta ja rentoa.

Mun piti listata tähän ravintoiloita jotka voisi sopia tähän tarkoitukseen, mutta uuvuin jo itsekin tästä kitinästäni, joten jätän sen toiseen kertaan.

Jos teillä ihastuttavat kanssamorsiot- ja sulhaset on ehdottaa jotain loistavia helmiä Helsingin ravintolaskenestä, jakakaa vinkkinne!

Jotain sinistä ja lämmintä.

Tänään aamulla oli satanut aivan luvattoman paljon lunta. Ennen tällainen asia ei olisi mua liikkuttanut juurikaan, autoa olisi saanut putsailla hetken pidempään, mutta muuten lumen tulo ei kauheasti päivääni olisi vaikuttanut. Vaan toisinpa on nyt, kun kotinamme toimii paritalo jossa lumityöt tehdään puoliksi naapurin kanssa. Naapurin joka viettää tällä hetkellä lokoisia lomapäiviä Ecuadorissa.

Jaoimme lumityöt Andyn kanssa reilusti, minä lakaisin kuistin ja Andy hoiti loput, toimiva diili.
Siinä kuistia lakaistessa muistin jälleen kerran, etten vieläkään ole saanut ostettua neuletakkia hääpäiväksi.  Joten päästyäni sisälle lumitöistä aloin kaivelemaan internetistä mahdollisesti sopivia neuletakkeja jotka voisin raahata mukaani kun menen sovittamaan hääpukuani.
Vaihtoehtoja onneksi löytyi aika paljon, mutta niistä topkolmosen valitseminen osottautuikin hieman hankalammaksi hommaksi...
Joten teinkin panosta, pihistä ja kultainen keskitie topkakkoset.

PANOSTA

Peter Hahnin cashmereneule 229€

Gantin palmikkoneule 129€

PIHISTÄ

Only 20,95

s. Oliverin neuletakki 39,95€

KULTAINEN KESKITIE

IKI neuletakki (alennuksessa) 83€

Gwhite Wrap-around neule 79€

Vielä en laittanut mitään tilaukseen vaan jätin jälleen kerran tämän asian hautumaan mieleen. Kaikki ylläolevat neuleet ovat "ihan kivoja" mutta yksikään ei ole sellanen että nythetimulletämäjaäkkiä.
Tarjontaa kuitenkin on, joten jään odottelemaan sitä täydellistä tulevaksi vastaan.

Tuossa etsiskellessäni neuleita, tajusin ettei toukokuussa välttämättä ole vielä mikään neulekeli, vaan voi olla oikeasti aika viileääkin.
Joten neuletakin lisäksi täytyy laittaa hankintalistalle joku paksumpi takki tai muu viritelmä, etten jäädy jos niikseen tulee.

Mitä te muut kevään morsiamet aiotte laittaa hääpuvun kanssa siltä varalta ettei olekaan helteistä ja kolkyt lämmintä?

Meidän hääkutsut

eivät vielä valitettavasti pääse teille asti esiteltäväksi, sillä ne ovat vielä työn alla!
Mutta halusin kirjoittaa hieman siitä minkälaiset kutsut meille tulee ja vinkata aivan mahtavasta Jenora Designin Jennistä.

Teemamme mukaisesti, meille tulee hyvin merihenkiset kutsut. Ripauksella huumoria (sitä hyvää huumoria) ja rentoutta.
Väreinä tummansinistä, valkoista ja kenties harmaata.
Oikeasi, jos nyt rehellisesti puhutaan, meidän hääkutsut on vielä sillälailla vaiheessa, etten mä oikein itsekään tiedä minkälaiset niistä tarkalleen tulee.
Tää on asia jota esimerkiksi As long we're happy-blogin Anniinassa kadehdin! Anniinalla on ihan käsittämätön taito tietää tasan tarkalleen mitä se haluaa ja miten se toteutetaan.
Sitten oon mä joka tiedän suurin piirtein ehkä mihin suuntaan haluaisin mennä, mutta miten, millä, milloin, miksi ja kenen kanssa sinne mennään on viimeiseen asti suuri kysymysmerkki.

Tiedän suurin piirtein minkälaiset kutsut haluan. Mitä värejä niihin olisi hyvä lätkiä ja suurinpiirtein minkälaisia fontteja. Tai no, emmä niistä fonteista tiedä mitään.
Ja juuri tästä syystä mun mielestä Jennin kanssa on ollu ihana suunnitella!
Jenni ei hermostu kun en osaa päättää, unohdan vastata sähköpostiin
(unohdan maksaa varausmaksun ajallaan, supernoloa!!) tai kun jään vatvomaan jotain yhtä lausetta kolmeksi viikoksi. Silloin Jenni vain muistuttaa deadlinesta ja siitä koska hommien pitää olla hanskassa.
Jenni ehdottaa itse asioita ja tuo hyviä (multa täysin unohtuneita!) pointteja julki ja pitää muutenkin huolen siitä että homma pysyy paketissa, vaikka mä aina välillä sekoilisinkin.

Kattokaa nyt miten ihanan ideataulun Jenni oli meille tehnyt ja kaiken tän hän oli saanut irti mun erittäin sekavasta selityksestä josta en varmasti enää itsekään saisi tolkkua. 

Kaikista eniten mua naurattaa edelleen tuo sydän jonka päällä on raksit.
Ei sydämiä, ehdottomasti ei yhtä ainuttakaan sydäntä! :D

Innolla ja jännityksellä odotan maaliskuuta jolloin kutsujen pitäisi olla valmiita!
Sitä ennen pitäisi valita fontit, tarkistaa infotekstit ja vaikka mitä muuta...
Joten taidanpa tästä lähteä etsimään niitä fontteja jotta, saataisiin tämä homma kunnilla loppuun!

Lopuksi mun on pakko udella, miten muut toteuttaa kutsuprojektinsa?
Tilaatteko graafikolta, teettekö itse, tilaatteko valmiit graafiset kutsut?
Mitä muita vaihtoehtoja enää on?
Aiotteko pihistää vai panostaa kutsuihin?
Mukaileeko kutsut teidän teemaa?
Kertokaa!

Pssst. Muistakaa käydä äänestämässä vuoden 2015 hääblogia!
Kliketiklik!

Pssst...

helsinkiläiset (ja miksei kauempaakin olevat) morsiot!
17.1. Vanhalla ylioppilastalolla olis tarjolla mekkoa jos jonkinmoista ja vielä super edullisesti!
Maahantuojien Outlet järjestää ensimmäistä kertaa hääpukujen poistomyynnin jossa kaikki myytävät tuotteet ovat vähintään -50% alkuperäisestä hinnasta ja kalleimmat hääpuvut verottavat kukkaroa enintään 499€.

Menkää kuitenkin rauhassa! Älkää tapelko!

Jos siis oma puku on vielä löytämättä, tää kannattaa tsekata!
17.1. klo. 10-16
Helsingin Vanha ylioppilastalo!
Be there or be ilman hääpukua!

Wedding Blog Awards on jälleen täällä!

Selailin ohimennen Facebookia ja huomasin; ETTÄ WBA ehdokkaat on julkistettu.

Viime vuonnahan Wedding Blog Awardsin voitti kaupallisten blogien puolella BLACK.Bling.WHITE-blogin Tanja ja yksityisten blogien puolella But Im a Bride not a Sandwich-blogin Iina.

Koska No tahdon, tahdon-blogi ylsi viime vuonna kärkikymppiin, ajattelin että tämän vuoden aktiiviset bloggaajat morsiot ovat varmasti sivuuttaneet tällaisen pölyisen "vanhan" hääblogin ja ettei tätä blogia tultaisi tänä vuonna listoilla näkemään.
Myönnettäköön, että koko WBA on mennyt minulta muuttorumban ja uuden duunin ohessa aivan totaalisesti ohi.

Mutta mitä näkevitkään vanhat silmäni selatessani WBA ehdokkaita läpi?

Siellä se oli, No tahdon, tahdon! ehdokkaiden listalla.
Kiitos teille, (tai sinulle, ei pidä ylpistyä pelkästä ehdokkuudesta:D) jotka ehdotitte blogiani vuoden hääblogiksi!
Katsostaan mihin rahkeet riittää tänä vuonna, mutta aivan kuten viime vuonnakin, pelkkä ehdokkuus on jo hienoa!
Kiitos teille ihanat lukijat!
Pus!

Suomen häämessujen liput arvottu!

Huh!

Anteeksi, sori, förlot, slicha, armoa!
Mä olen ihan kokonaan unohtanut arpoa Suomen häämessujen liput!
Onneksi vahinko on nyt korjattu ja pika-arvonta meidän kotisohvalla saatiin suoritettua!
Arpalippuja oli yhteenä 20 ja Andy huuteli tuolta maagiset onnennumerot 6,14,17!
Arpaonni suosi siis tällä kertaa

Vilhelmiinaa

Anniinaa

ja

Anonyymiä!

 

Onneksi olkoon voittajille!
Voittajille on laitettu sähköpostia!
Toivottavasti messut ovat (ja varmasti ovatkin!) menestys ja löydätte sieltä etsimänne ja vähän päälle ;)

Suomen häämessujahan järjestetään seuraavissa paikoissa seuraaviin aikoihin:

Lahti 22.11.2014

Tampere 17.-18.1.2015

Seinäjoki 24.1.2015
Seinäjoen tapahtuma on valitettavasti peruttu!

Oulu 31.1.2015

Jyväskylä 7.2.2015

Rakkauteni on löytynyt.

Mä olen löytänyt rakkauden.
Löydettyäni sen, ei mitkään muut enää tuntuneet miltään.
Se ei ehkä ollut rakkautta ensisilmäyksellä, epäröin tovin.
Mutta ei siihen kauaa mennyt kun tajusin, ettei muista olisi enää mihinkään.

Löysin täydellisen rakkauden, joka tukee minua niinkuin minua kuuluu tukea.
Rakkauden joka antaa armoa, mutta kannustaa minua näyttämään itsestäni parhaimmat puoleni.
Kuten aina, rakkaus vie veronsa ja jouduin venymään ja joustamaan periaatteistani.
Mutta rakkauteni oli sen arvoinen.

Löysin itselleni rakkauden, täydellisen hääpuvun.

Löysin hääpukuni jo viime vuoden puolella. Ensimmäisestä (ja ainoasta) liikkeestä jossa olen pukuja käynyt sovittamassa.
Järvenpään Pop Wedding tuli tutuksi jo viime vuonna, kun ystäväni meni naimisiin ja hankki pukunsa kyseisestä liikkeestä. Ihastuin liikkeen ammattitaitoiseen omistajaan ja myyjään Leenaan sekä hänen rentoon mutta asialliseen otteeseensa. Eikä tietenkään liikkeen monipuolinen pukuvalikoimakaan hirveästi haitannut...
Varsinkaan kuin häihin oli tuossa vaiheessa n. 5 kuukautta aikaa ja olin auttamattomasti myöhässä hääpuvun tilaamisen kanssa.

Nappasin Tian kainaloon ja ajelimme Järvenpäähän metsästämään täydellistä mekkoa.
Saavuttuamme liikkeeseen Leena kyseli minkälaista mekkoa olin etsimässä.
Öööö.
"Valkoista. Olkaimetonta, ehkä. Oon avoin kaikelle. Paitsi nostoille, ei nostoja. Eikä kerroksia. Yksinkertanen, ei tylsä. Hieno. Sanoinko että ei nostoja. Voi olla jotain väriäkin, mutta ei sinistä, vihreetä, punasta eikä mustaa. Eikä oikeestaan mitään."
Jep.
Kuunneltuaan mun järjetöntä papatusta hetken, Leena lähti etsimään sopivia pukuja ja kehotti mua itsekin silmäilemään jos jotain sopivaa osuisi silmiini.
Kierreltyämme hetken, oli saaliina n. 6 sovitukseen asti raadin arvostelusta selvinnyttä mekkoa.

Kaksi mekoista tippui pelistä pois heti liian syvien kaula-aukkojen takia. En millään tahtoisi, että hääpuvussani ensimmäisenä huomio kiinnittyy rintoihini.
Kolmas puku tippui, koska en ole 60-vuotias valojen uusija. Näytin aivan eläkeläiseltä, edes Tia ei yrittänyt peitellä inhoaan mekkoa kohtaan.

Vain kolme mekkoa jäi finaaliin. Kokeilin kaikkia uudelleen.
Ainoa mikä enää tässä vaiheessa mietitytti, oli budjetti.
Olin asettanut itselleni tavoitteen ja viimeisen takarajan.
Kaksi mekoista oli tavoitteen sisällä ja se yksi, tietenkin se paras, oli reippaasti oli viimeisen takarajankin.

Arvatakin saattaa, että se takarajastakin reippaasti läpi ampunut mekko oli se, joka oli saatava.

Mutta väliäkös tuolla,
MULLA ON TÄYDELLINEN IHANA HÄÄPUKU!

Ettei jalkoja paleltaisi.

Miksei mitkään loistavat ideat ikinä käänny kovin hyvin suomen kielelle??

Jo aika päiviä sitten löysin Etsystä tällaisen hauskan paketin sukille.

Joku näppärä neitonenhan duunailis tällaisen itsekin.
Mutta se joku, en ole minä.

Ja nyt kun löysin Ebaysta täydelliset sukat tähän pakettiin, on mun vaan pakko toteuttaa tää!

Olisi kuitenkin kiva toteuttaa tuo paketti suomenkielellä, mutta se näyttää olevan sula mahdottomuus, ei toimi mitenkään päin.
Onneksi Andy taitaa muutaman sanan englantiakin, niin ei tarvitse suuremmin ihmetellä.
Oi miksi, miksi kaikki hyvät ideat toimivat aina englanniksi niin upeasti ja suomeksi niiden upeus katoaa samantien!?

Ready, set, GO!

Nyt se on varattu.
Nimittäin siviilivihkiminen.
15.5.2015 kello 11.00 me sanotaan tahdon Helsingin maistraatissa!
Hätähousuna olin yhteydessä maistraattiin jo viime keväänä, mutta toisin kuin kirkkoja, siviilivihkimisaikoja ei voi yleensä varata vuotta etukäteen, ei ainakaan Helsingissä.
Sain sähköpostilla tiedon, että toukokuun aikoja voi varata joko heti tammikuun alussa puhelimitse tai helmikuussa netistä.
Joten 2.1. klo 09.01 nappasin puhelin kauniiseen käteen ja valitsin jo valmiiksi tallennetun Helsingin maistraatin puhelinnumeron ja hengitystä pidätellen odottelin että saisin vihkimisen varattua.

Kuva täältä.

Ai miksi tää oli niin tärkeää että se piti hoitaa heti vain kun mahdollista ja että oikein hengitystäkin piti pidättää ja jännittää?
Koska mä halusin saada ensimmäisen mahdollisen vihkimisajan tuona päivänä. En halunnut kello viiden viimeistä vihkiaikaa, vaan juuri sen ensimmäisen mitä maistraatilla on tarjota.
Ja nyt se on meidän!

Siviilivihkimiseen osallistuu meidän lisäksi vain avustajat, sinne ei siis tulla kutsumaan ketään muuta. Ei sukulaisia, ei ketään.
Siviilivihkimisen lisäksihän meillä on muodollinen vihkiminen juhlapaikalla jota kaikki häävieraat pääsevät todistamaan, joten en näe tarpeelliseksi kutsua maistraattiin yhtään ylimääräisiä ihmisiä.

Maistraatin jälkeen käymme nostamassa maljat jossain(??) ja mahdollisesti syömme hieman jotain, ennen kuin suuntaa juhlapaikalle laittamaan paikkoja valmiiksi seuraavaa päivää varten.
Siinä onkin sitten jo hieman enemmän suunniteltavaa...

Häävuosi, täällä vihdoin!

Hyvää uutta vuotta ihan jokaiselle ja onnea jokaiselle tämän vuoden hääpärille!
Nyt se on täällä, 2015!

Muuton, joulun, kipeilyn, sairaalareissun ja kaiken muun mukavan lomasta en ole ehtinyt blogaamaan ollenkaan!
Lomaa on kuitenkin vielä muutama hassu päivä jäljellä, joten täytyy laittaa näppis laulamaan ja kertoa teille esimerkiksi siitä kuinka löysin täydellisen hääpuvun!

Siellä se odottaa meitä, tulevaisuus.